Pauli oli eilen eskarin kanssa tutustumassa tulevaan kouluun. Kouluhan on entuudestaan jo tuttu kun Vilma on siellä jo kaksi vuotta ollut, ja Paulikin useemman kerran käynyt kaikissa tempauksissa ja tapahtumissa, joita mukavasti nuo aktiivisemmat vanhemmat jaksavat järjestää. Ihana koulu, ihana henkilökunta ja kaikin puolin loistopaikka aloittaa opintie, oppilaita reilut sata ja kaikki tuntevat toisensa. Välituntisin leikitään kaikkien kanssa, eikä pelkästään oman luokan samaa sukupuolta olevien kanssa, niinkuin omassa lapsuudessa tapana oli.

Pate oli hirmu innoissaan tästä päivästä, ensimmäinen ja tärkein asia taisi olla kummioppilaan ylivääntyvä peukalo, se oli kuulemma sukuvika, sen hän kertoi ensimmäisenä, moneen kertaan. Ihanaa. Tuo kummioppilasjuttu tuntuu olevan tärkeetä, molemmille niin isoille, kuin pikkuisillekkin oppilaille.

Iltapäivä menikin sitten fiilistellessä, ja suunnilleen päiviä laskiessa että millon se oikee koulu alkaa. Nukkumaan mennessä Pauli sano että sitten ku oon oikeesti siel koulussa ni mä kyl rakennen siel tosi ison makeen legoaluksen jos vaan on tarpeeks ikkunalegoja. Reppana. Minä sitten varovasti yritin sanoo, et ku siel koulus niikutotanoinniii ehkä ei sit aina kait niinkutotanoinnii rakenettakkaan legoilla ku siel niinko enemmän opiskellaan, voiiih, miten pettyneeltä se näyttikää. Ja sit jotku viel haluu aikaistaan koulunalotusikää!