torstai, 14. lokakuu 2010

Pienen pieni veturi aamulla kerran

-Huomenta Pate

-Hmnta...

-Nouseppa ylös tarttee ehtii kouluun.

-Joo, hei äiti muuten mikä päivä tänään on?

-Torstai

-No mut mitä tänään tapahtuu, miks mä ootin tosi kovin tätä päivää ku menin nukkumaan?

-No varmaan koska tästä tulee Hyvä Päivä

-Ai niin, niinhän se olikin

On se vaan sulonen, mun oma ekaluokkalaineen <3

perjantai, 3. syyskuu 2010

Syksy tuli

Kesä on menny ja  mulla on kaks koululaista. Kiva ihana lämmin rauhallinen ja rento kesä, liiän lyhyt vaan. Missään ei oltu eikä tuo taida ketään harmittaakkaan, mihin sitä täältä haluaiskaan lähteä, mä tykkään olla kotona. Eikä ois kyllä ollu mahdollisuuksiakaan lähtä mihinkään, ku molemmilla sen verran uudet työpaikat, ettei lomia oo ehtiny kertyä.

Kesällä meille muuttii muutama kana ja kukko vajaan asumaan, talveksi sitten lähtevät oikeeseen kanalaan, tullakseen taas ensikesänä takasin. Kaksi kukkoa muuttikin sieltä jo jääkaappiin asumaan. Huomenna ne jatkavat matkaansa meidän nälkäisiin kitoihin...  

Paten koulu on lähteny mukavasti käyntiin, vaikka se oma opettaja jäikin vapaalle, ja tilalle tuli joku juuri valmistunu, mutta on ilmeisesti vaan jouluun asti. Jotenkin tuntuu kurjalta että noita ekaluokkalaisia tollein retuutetaan, reppanat oottivat sitä jonka olivat muutaman kerran nähneet. Pate ei taida oikeen kauheen kamalasti tykätä tästä opesta, enemmän on haltioitunu avustajasta joka kuulemma on tosi siisti tyyppi ja keksii aina kaikkee tosi kivaa ja on ihan mieletön... No onnksi luokassa on joku joka on se jumalasta seuraava, niiku alaluokkien opettajien kuuluis kai oppilaista olla :) Vilmalla on onneks loisto-ope, tosi viitseliäs ja mukava, älyttömän innostava, ja vanhempain illoissa istun oikeen mielellään. Opettaja on panostanut tosissaan luokkahenkeen, ja noissa illoissa laittaa meijät vanhemmatkin tekemään jos jonkin näköstä ryhmätyötä, mun mielestä se on oikeesti tosi hauskaa, oppii tuntemaan toisten vanhempia. Ehkäpä tuo Paulin opettajakin kehittyy vielä...

Vilman luistelut on nyt alkaneet taas tälle syksylle, nyt harjotuksia on jo neljät, kolme kertaa viikossa, eli yhtenä päivän kahet harkat, keskusteltiin Vilman kanssa tosi kauan, että jaksaako ja ehtiikö hän mennä noin usein. Mutta ehdottomasti oli sitä mieltä että haluaa ja ehtii. Niin kai sitten... Onneksi on jo sen verran iso että voi nakata vaan tytön parkkipaikalle ja hakee samasta paikasta, hallilla on kuitenkin sen erran kylmä seisoskella niin usein, ja kohta alkaa vielä Paulinkin harjotukset, niin siellähän sais joka ilta hytistä. Vilma pääsi nyt muodostelmaluistelun tulokas ryhmään, eli alkavat nyt harjottelemaan oikeesti kilpailuja varten, kyllä on tyttö aika tohkeissaan.

 

keskiviikko, 5. toukokuu 2010

Mulla ei oo vauvaa

Pauli oli eilen eskarin kanssa tutustumassa tulevaan kouluun. Kouluhan on entuudestaan jo tuttu kun Vilma on siellä jo kaksi vuotta ollut, ja Paulikin useemman kerran käynyt kaikissa tempauksissa ja tapahtumissa, joita mukavasti nuo aktiivisemmat vanhemmat jaksavat järjestää. Ihana koulu, ihana henkilökunta ja kaikin puolin loistopaikka aloittaa opintie, oppilaita reilut sata ja kaikki tuntevat toisensa. Välituntisin leikitään kaikkien kanssa, eikä pelkästään oman luokan samaa sukupuolta olevien kanssa, niinkuin omassa lapsuudessa tapana oli.

Pate oli hirmu innoissaan tästä päivästä, ensimmäinen ja tärkein asia taisi olla kummioppilaan ylivääntyvä peukalo, se oli kuulemma sukuvika, sen hän kertoi ensimmäisenä, moneen kertaan. Ihanaa. Tuo kummioppilasjuttu tuntuu olevan tärkeetä, molemmille niin isoille, kuin pikkuisillekkin oppilaille.

Iltapäivä menikin sitten fiilistellessä, ja suunnilleen päiviä laskiessa että millon se oikee koulu alkaa. Nukkumaan mennessä Pauli sano että sitten ku oon oikeesti siel koulussa ni mä kyl rakennen siel tosi ison makeen legoaluksen jos vaan on tarpeeks ikkunalegoja. Reppana. Minä sitten varovasti yritin sanoo, et ku siel koulus niikutotanoinniii ehkä ei sit aina kait niinkutotanoinnii rakenettakkaan legoilla ku siel niinko enemmän opiskellaan, voiiih, miten pettyneeltä se näyttikää. Ja sit jotku viel haluu aikaistaan koulunalotusikää!

perjantai, 5. maaliskuu 2010

Sirkutusta seinässä

Oisko se sitten kevättä noiden pikku lintusten rinnuksissa, vai mitäkö lienee. Aamulla kun lähdin viemään Patea eskariin niin hän totesi pihalla ettei oo pitkään aikaan kuullu kun linnut laulaa noin kovalla äänellä, en ollu kyllä minäkään moista kuullu sitten viime kesän. Nyt sitä sirkutusta saa kuunnella näköjään taas myös omassa olohuoneessa, pikku siipeilijät on taas löytäneet tuon meidän räppänän mistä puuttuu ulkopuolelta suojaverkko. Sinne ne tekivät viime vuonnakin pesän ja kuunneltiin niitten poikastenkin piipitystä niin kauan että lensivät pesästään. Sama on kai ajatus noilla nytkin, sinne ne lentelee ja viheltelee mennessään. Essi luultavasti sekoaa kohta.

Tuonne katon rajaan se pälyilee, kun tuon valkosen möllykän takana ois herkku lintupaisti.

Essi ei oo vieläkään oppinut nauttimaan ulkoilun iloista, taitaa olla vielä liian kylmä, hetken se saattaa istuskella kuistilla kuistilla, mutta tulee kyllä salamana sisälle kun ovi aukeaa. Heikin on pitänyt sen työtkin hoidella, kaks päästäistä on Heikin saldo tälle talvelle, eipä tuo oo hääppönen, mutta parempi sekin kai kai kun ei mitää, ja aika yllättävän vähän täällä noita hiiriä on.

tiistai, 2. maaliskuu 2010

Yön jälkeen tulee aina aamu

Ja aamulla yön jälkeen väsyttää, varsinkin jos on ollu sen yön töissä. Meillä yövuorot loppuu aina vasta ysiltä tai kympiltä, tarttee saaha asukkaat töihin ja paikat siistiksi ennen kotiin lähtöä. Siinä sitä sitten parin tunnin torkku-unilla painetaan kolmisen tuntia hiki hatussa ja sit kotiin lepäämään. Mutta kuka ihme sitä enää siinä vaiheessa on väsyny, öh en ainakaan mää. Ja sit kun puolenpäivän jäljestä alkais pikkusen ramasee, ni tuleekin jo nuo lapsukaiset kotio, nuku siinä sitte! HöHhh! Semmosta se sitten on vuorotyöläisen arki, onneksi on vapaatakin joskus. Kostoks väsymykselle tein kollaasin, siinä on käsitöitä viime kuulta. Lapasia vaikka kuin, koirille kierrätyspannat, ja lapsille tyynynpäällisiä. Ja haluan muistuttaa etenkin itseäni, että älä sinä rouva koskaan anna lapsillesi vapaita käsiä kangaskaupassa valita koristetyynynpäällisten kangasta. (ne otti molemmat pitkäkarvasta jotain kauhistusta...)

  • Pauli ja Vilma


    1308540.jpg
  • Otto ja Heikki


  • Linkkilista

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Ihan kamalan ja ihanan tavallista elämää viettää äiti jolla on kaksi lasta, kaksi koiraa ja yksi mies, ja aivan liian vähän aikaa päivittää blogia kovin usein.

  • Tagipilvi