Oisko se sitten kevättä noiden pikku lintusten rinnuksissa, vai mitäkö lienee. Aamulla kun lähdin viemään Patea eskariin niin hän totesi pihalla ettei oo pitkään aikaan kuullu kun linnut laulaa noin kovalla äänellä, en ollu kyllä minäkään moista kuullu sitten viime kesän. Nyt sitä sirkutusta saa kuunnella näköjään taas myös omassa olohuoneessa, pikku siipeilijät on taas löytäneet tuon meidän räppänän mistä puuttuu ulkopuolelta suojaverkko. Sinne ne tekivät viime vuonnakin pesän ja kuunneltiin niitten poikastenkin piipitystä niin kauan että lensivät pesästään. Sama on kai ajatus noilla nytkin, sinne ne lentelee ja viheltelee mennessään. Essi luultavasti sekoaa kohta.

Tuonne katon rajaan se pälyilee, kun tuon valkosen möllykän takana ois herkku lintupaisti.

Essi ei oo vieläkään oppinut nauttimaan ulkoilun iloista, taitaa olla vielä liian kylmä, hetken se saattaa istuskella kuistilla kuistilla, mutta tulee kyllä salamana sisälle kun ovi aukeaa. Heikin on pitänyt sen työtkin hoidella, kaks päästäistä on Heikin saldo tälle talvelle, eipä tuo oo hääppönen, mutta parempi sekin kai kai kun ei mitää, ja aika yllättävän vähän täällä noita hiiriä on.